Miten auttaa oppilaita harjoittelemaan enemmän ilman lisää korjaustyötä

Oppilaat tarvitsevat harjoittelua.

Paljon harjoittelua.

Ei vain materiaalin lukemista, vaan kysymyksiin vastaamista, selittämistä, virheiden tekemistä, korjaamista ja uudelleen yrittämistä.

Tämän tietää jokainen opettaja.

Mutta sitten tulee arjen ongelma:

Jos oppilaat harjoittelevat enemmän, kuka korjaa kaiken?

Jos vastaus on aina “opettaja”, työmäärä räjähtää.

Ja opettajan työmäärä ei välttämättä kaipaa enää yhtään räjähdystä.

Se on jo usein valmiiksi pieni hallittu tulipalo.

Harjoittelu ei saa tarkoittaa pelkkää lisäkuormaa

Opettajan näkökulmasta on helppo ymmärtää, miksi lisätehtävät voivat tuntua kaksiteräiseltä miekalta.

Pedagogisesti hyvä idea.

Käytännössä lisää tarkistettavaa.

Lisää kommentoitavaa.

Lisää seurattavaa.

Lisää “palautettu myöhässä” -tilanteita.

Siksi tarvitaan tapoja, joilla oppilas voi harjoitella aktiivisemmin ilman, että jokainen yritys muuttuu opettajan käsityöksi.

Kaikki harjoittelu ei tarvitse lopullista arviointia

Tärkeä ero on harjoittelun ja arvioinnin välillä.

Kaikkea oppilaan tekemää ei tarvitse arvioida arvosanaa varten.

Oppimisen kannalta valtavan arvokasta on myös matalan kynnyksen harjoittelu:

vastaa,

yritä,

saa palaute,

korjaa,

yritä uudelleen.

Tämä voi tapahtua ilman, että opettaja lukee jokaisen vastauksen käsin.

Opettajan tehtävä ei ole olla jokaisen harjoitusyrityksen portinvartija.

Opettajan tehtävä on ohjata oppimista.

APUOPE muuttaa materiaalin harjoitteluksi

APUOPE voi auttaa tässä käytännön ongelmassa.

Opettajan tai oppilaan materiaaleista voidaan luoda kysymyksiä ja harjoittelua.

Oppilas joutuu palauttamaan tietoa muistista ja vastaamaan omin sanoin.

Järjestelmä voi antaa palautetta ja nostaa esiin heikkoja kohtia.

Tämä tarkoittaa, että oppilas saa enemmän aktiivista harjoittelua ilman, että opettajan pitää korjata kaikkea käsin.

Oppilas ei saa päästä liian helpolla

Tässä on tärkeä pedagoginen kohta.

Tekoälyn huono käyttötapa on antaa oppilaalle valmiita vastauksia.

Se vähentää ajattelua.

APUOPEen sopivampi ajatus on, että oppilas tekee työn itse.

Järjestelmä kysyy, haastaa ja antaa palautetta.

Se ei ole vastauskone.

Se on harjoittelukone.

Tämä ero ratkaisee, onko teknologia oppimisen tuki vai oppimisen ohituskaista.

Harjoittelu tekee heikot kohdat näkyviksi

Kun oppilaat harjoittelevat enemmän, opettaja voi saada paremman kuvan siitä, missä ongelmat ovat.

Mitkä käsitteet eivät aukea?

Mihin kysymyksiin vastataan liian yleisesti?

Missä oppilas sekoittaa asioita?

Mitä kannattaa kerrata yhdessä?

Jos harjoittelu tekee nämä näkyväksi, se auttaa myös opettajaa suunnittelemaan opetusta.

Lisäharjoittelu ei ole vain oppilaan hyöty.

Se voi parantaa koko ryhmän ohjaamista.

Vähemmän passiivista lukemista, enemmän aktiivista tekemistä

Moni oppilas sanoo lukeneensa kokeeseen.

Se voi tarkoittaa paljon.

Tai hyvin vähän.

Aktiivinen harjoittelu paljastaa paremmin, tapahtuuko oppimista.

Voiko oppilas selittää asian?

Voiko hän vastata ilman materiaalia?

Huomaako hän virheensä?

Palaako hän vaikeisiin kohtiin?

APUOPE tukee juuri tätä siirtymää.

Pois pelkästä lukemisesta.

Kohti tekemistä.

Opettajan työ ei saa muuttua palautetehtaaksi

Jos oppimisen parantaminen tarkoittaa aina vain lisää käsin korjattavaa, järjestelmä on huonosti suunniteltu.

Parempi tavoite on rakentaa oppilaalle enemmän harjoittelua, joka tuottaa hyödyllistä palautetta jo ennen opettajan väliintuloa.

Opettaja voi sitten käyttää asiantuntemustaan tärkeimpiin kohtiin.

Siihen, missä ihminen on oikeasti välttämätön.

Enemmän harjoittelua on mahdollista

Oppilaita voi auttaa harjoittelemaan enemmän ilman, että opettajan työ muuttuu kohtuuttomaksi.

Se vaatii järkevää työnjakoa.

APUOPE hoitaa harjoittelun rytmiä, kysymyksiä ja välitöntä palautetta.

Opettaja ohjaa kokonaisuutta.

Oppilas tekee ajattelutyön.

Tämä on terveempi malli kuin se, että opettaja yrittää skaalata itseään loputtomasti.

Koska vaikka opettajat tekevät ihmeitä, kloonaus ei ole vielä käytössä opetussuunnitelmassa.