Lapsi ei saa aloitettua opiskelua – miten vanhempi voi auttaa
Moni vanhempi tunnistaa tilanteen.
Koe lähestyy.
Läksyt odottavat.
Materiaali on pöydällä.
Lapsi tai nuori sanoo:
“Kohta.”
Sitten tulee toinen kohta.
Ja kolmas kohta.
Lopulta kello on liikaa, tunnelma kiristyy ja keskustelu muuttuu opiskelusta riidaksi.
Vanhempi turhautuu.
Lapsi sulkeutuu.
Oppimista ei tapahdu.
Tämä ei yleensä johdu siitä, että lapsi haluaisi epäonnistua.
Usein hän ei vain tiedä, mistä aloittaa.
Aloittamisen vaikeus näyttää laiskuudelta
Ulkopuolelta aloittamisen vaikeus näyttää helposti välinpitämättömyydeltä.
Mutta lapsen näkökulmasta tilanne voi olla hyvin erilainen.
Materiaalia on paljon.
Koe tuntuu pelottavalta.
Aihe tuntuu vaikealta.
Epäonnistuminen hävettää jo etukäteen.
Ja jos lapsi ei tiedä, mitä pitäisi tehdä ensimmäiseksi, hän saattaa vältellä koko asiaa.
Silloin vanhemman ensimmäinen tehtävä ei ole lisätä painetta.
Ensimmäinen tehtävä on pienentää tehtävää.
Älä sano vain “mene lukemaan”
“Mene lukemaan” on ymmärrettävä ohje.
Mutta se on usein liian epämääräinen.
Parempi ohje on:
“Vastataan yhdessä kolmeen kysymykseen.”
Tai:
“Kerro minulle omin sanoin, mitä tästä kappaleesta jäi mieleen.”
Tai:
“Valitaan yksi asia, joka tuntuu vaikealta.”
Pieni ja konkreettinen tehtävä auttaa lasta pääsemään alkuun.
Se poistaa osan paineesta.
Vanhemman ei tarvitse olla aineenopettaja
Tämä on tärkeä helpotus.
Vanhemman ei tarvitse osata kaikkea.
Sinun ei tarvitse muistaa yläkoulun kemiaa, derivaattoja tai keskiajan valtapolitiikkaa täydellisesti.
Usein tärkeintä on auttaa lasta harjoittelemaan aktiivisesti.
Kysy:
“Miten selittäisit tämän omin sanoin?”
“Mikä tässä on vaikeinta?”
“Minkä kohdan osaat jo?”
“Mitä pitäisi harjoitella uudelleen?”
Nämä kysymykset auttavat lasta ajattelemaan.
Ja oppiminen vaatii ajattelua, ei vain sivujen selaamista.
APUOPE voi toimia kotona opiskelun tukena
APUOPE auttaa juuri siinä kohdassa, jossa monella perheellä tulee seinä vastaan.
Lapsella on materiaali, mutta ei selkeää harjoittelupolkua.
Vanhempi haluaa auttaa, mutta ei aina tiedä miten.
APUOPE muuttaa materiaalit kysymyksiksi, harjoituksiksi ja palautteeksi.
Se auttaa löytämään heikot kohdat ennen koetta.
Se tekee opiskelusta näkyvämpää.
Tämä voi vähentää kotona tapahtuvaa arvailua.
Sen sijaan, että keskustelu olisi:
“Oletko lukenut?”
voidaan päästä lähemmäs kysymystä:
“Mitä kohtaa harjoittelet seuraavaksi?”
Se on paljon parempi keskustelu.
Painostus voi lisätä vastarintaa
Kun lapsi ei aloita, vanhemman on helppo koventaa ääntä.
Se on inhimillistä.
Mutta jatkuva painostus voi tehdä opiskelusta entistä raskaamman asian.
Lapsi alkaa yhdistää opiskelun häpeään, riitaan ja epäonnistumiseen.
Silloin aloittaminen vaikeutuu entisestään.
Parempi tavoite on tehdä ensimmäisestä askeleesta niin pieni, että sen voi tehdä ilman suurta draamaa.
Ei “opiskele koko ilta”.
Vaan:
“Tehdään yksi harjoitus.”
“Vastaa yhteen kysymykseen.”
“Katsotaan yksi heikko kohta.”
Tämä ei kuulosta sankarilliselta.
Mutta se toimii paremmin kuin huutaminen.
Näytä eteneminen
Lapset ja nuoret tarvitsevat usein näkyvän kokemuksen etenemisestä.
Pelkkä lukeminen ei aina näytä miltään.
Mutta kun lapsi näkee, että jokin kohta on harjoiteltu, jokin asia on opittu ja jokin heikko kohta on löytynyt, opiskelusta tulee konkreettisempaa.
APUOPE voi auttaa tässä, koska se tekee osaamisesta ja harjoittelusta näkyvämpää.
Se auttaa huomaamaan, ettei opiskelu ole vain tuntien istumista.
Se on taitojen vahvistamista.
Vanhemman paras apu on selkeys
Kun lapsi ei saa aloitettua opiskelua, tärkein apu ei ole täydellinen selitys aiheesta.
Tärkein apu on selkeys.
Mikä on seuraava pieni askel?
Mitä harjoitellaan nyt?
Mistä tiedämme, että asia osataan paremmin?
APUOPE voi olla tässä kotona hyvä tuki.
Se ei korvaa vanhempaa.
Se ei korvaa opettajaa.
Mutta se voi auttaa muuttamaan opiskelun epämääräisestä möykystä harjoitteluksi.
Ja joskus juuri se estää illan muuttumisen taisteluksi.
Pienempi askel.
Selkeämpi tavoite.
Vähemmän paniikkia.
Siitä on hyvä aloittaa.